Ympäristötekniikkaa opiskelemaan

Posted ago by Jenni Krohn

Englannissa asuessani haaveilin Suomesta ja retkistä, sekä unelmoin uudesta suunnasta uralla. Haaveilin opiskelusta ja rauhallisesta elämästä oppikirjojen äärellä. Onnea toki tarvitaan, jotta jotkut unelmat tulevat todeksi. Minun onnekseni opiskelupaikka aukesi Lappeenrannan yliopistossa, ja nyt voin jo haaveilla valmistumisesta ja seuraavista askelista urallani.

Toivon, että pääsen tekemään jotain konkreettista luonnon hyväksi ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Unelmoin ja toivon, että teemme asiat oikein, jotta puhdas ja kaunis luontomme olisi täällä vielä vuosisatojen päästä.

Ensimmäinen vuosi on nyt opintoja takana ja näyttäisi siltä, että alkusyksystä voin jo aloittaa diplomityön. Opiskelen ympäristötekniikkaa kestävän kehityksen ja tieteen parissa, sivuopintoinani uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Opintokokonaisuus on laaja ja tosi mielenkiintoinen, joten lopputyöaiheen valinta tulee olemaan vaikea! Vaikka uskon työllistymismahdollisuuksiini valmistumisen jälkeen, haluan kuitenkin valita dippatyöaiheen siltä kantilta, että se auttaa minua urallani oikeaan suuntaan.

Nyt kesällä viimeistelen muutaman kurssin, suunnitellen diplomityötä ja teen freelancerina kirjoitushommia. Sitten alkaa kuuden kuukauden viimeinen rutistus ja oppimatka lopputyön parissa.

Erityisiä hetkiä metsästämässä

Posted ago by Jenni Krohn

Kun niitä harvinaisia hetkiä elämässä tulee, etteivät velvoitteet revi suuntaan tai toiseen, on aika metsästää erityisen kauniita kokemuksia. Niitä, joita voidaan yhdessä muistella kiikkustuolissa; kun oli vain vapaus, ja me kaksi.

Sapattivapaa oli ainutlaatuinen kokemus, jota suositellen kaikille.

Vapaalla ollessa oli erityisesti aikaa ajatella, niinpä kirjoitin paljon. Osa kirjoituksista päätyi Retki-lehdelle kertomuksina retkistämme ja kolumnin muodossa. Alla muutama kolumni, jotka olen lehteen olen kirjoittanut:

Sapattivapaa Suomessa seikkailen

Olen paluumuuttaja Englannista. Sapattivuottaan viimeistelevä autosähköinsinööri, joka on intohimoinen retkeilijä ja luonnossa liikkuja. Olen myös (toivottavasti) entinen suorittaja ja työelämässä uuvahtanut.

Kuluneen vuoden aikana olen palautellut mieltä ja kroppaa Suomen luonnossa liikkuen jalkaisin, meloen ja hiihtäen. Takana on useita kilometrejä tuulessa ja tuiskussa taivaltaen. Uistinta olen kostuttanut sadoissa eri vesistöissä. Olen ihmetellyt sateen tanssia telttakankaan pinnalla ja lumen monipuolista äänimaailmaa. Olen ollut yöttömien öiden metsästäjä ja kulkenut Lapin metsissä revontulihaukkana. Katsellut kyynel poskella auringon laskua ja ihmetellyt, kun aurinko ei oikeasti täällä pohjoisessa laske. Ensimmäistä kertaa koin myös Lapin kaamoksen ivalolaisena. Kuinka voikaan luonto tarjoilla kaamoksen aikana niin herkullisia värejä taivaanrannassa? LUE LISÄÄ

Elämä on retki

Elämässä kannattaa välillä pysähtyä. Silloin huomaa, mistä on tulossa ja minne haluaa seuraavaksi mennä. Pysähtyessä huomaa myös sellaisia asioita, joita kiireen lomassa ei näe. Metsässä liikkuessani pysähdyn nykyään vähän väliä katsomaan ympärilleni. Pysähtyessäni olen huomannut eläimen metsässä, kotkan liitelevän yllämme, sään olevan muuttumassa. Taakse katsoessani huomaan uuden kuvauskulman, kun luonto näyttää toisen puolensa valon kajastaen täydellisesti oksien lomasta. Kuljettu polku näyttää ihanalta, vaikka matkalla olikin rankkoja hetkiä. Arjen pysähtyessä myös menneisyyttään tutkailee armollisemmin.

Kaikki eivät kuitenkaan arkea voi pysäyttää, mutta onneksi pienikin hetki ulkona luonnon ääressä rauhoittaa mieltä ja alentaa stressiä. Retkeily ja luonnossa liikkuminen edesauttavat, että arkea katsoo myönteisemmin ja osaa nauttia niistä pienistä asioista, jotka ovat meille liian usein itsestäänselvyyksiä.

Retki voi olla vain muutaman tunnin hetki, mutta se voi olla myös elämänmittainen seikkailu. LUE LISÄÄ

Jääkö sydän lappiin?

Syksy on muutosten aikaa. Luonto vaihtaa väriloiston myötä ylleen talvivarusteet ja vaipuu uneen, odottamaan uuden aikakauden alkua. Näin käy myös minulle syksyn tulon myötä, kun taakse jää kevään ja kesän vilkas elämäntyyli.

Syksyllä myös vuosi tavallaan vaihtuu ja on aika aloittaa jotain uutta. Uusia harrastuksia ja uusien seikkailujen suunnittelua. Meillä on ollut muuttopuuhia, opiskelun aloittamista ja uusia työkuvioita. Siirsin tavarani hetkeksi Lappeenrantaan yliopiston perässä, mutta puolisoni jäi vielä nauttimaan Lapin lumosta. Tuntuu, kuin sydämeni olisi jäänyt Lappiin.

Moni suuntaa ruskamatkalle revontulien maailmaan. Nollaamaan pään ja nauttimaan Lapin rauhasta, keräämään energiaa ja muistoja tulevaa talvea varten. Arkeen saa lisäpontta kun voi muistoissaan aina palata siihen rauhalliseen maisemaan ja mielentilaan, minkä pohjoisessa sai kokea. Hetken rauhan jälkeen sitä palaa arkeen ja monesta varmasti tuntuu, että ainakin sydämen puolikas jäi tuntureille.

Nyt lähitulevaisuudessa keskityn saamaan sydämeni takaisin, vaikka innokas opiskelijan alku olenkin. Jos sydän ei puolison mukana palaa kotiin, lähden hakemaan sen tuntureilta takaisin. LUE LISÄÄ

Kutsu Englantiin – Jaguar Land Roverille

Posted ago by Jenni Krohn

Sain Elokuussa sähköpostia Englannista; olenko mahdollisesti vapaana työmarkkinoilla ja kiinnostaisiko työskentely Jaguar Land Roverin tehtaalla?

Kuin salama kirkkaana taivaalta, ajatukset selkeytyivät ja tulevaisuudelle oli asetettu taas uusi suunta. Seuraava tavoite oli tehdä tuosta kysymyksestä totta, muuttaa ulkomaille ja aloittaa työskentely autotehtaassa.

Muutamien puhelinhaastatteluiden ja sähköpostien vaihdon jälkeen päätimme yhdessä puolisoni Antin kanssa muuttaa Englantiin. Antin työkuviot Englannissa varmistuivat lokakuun lopulla ja uusien haasteiden parissa on tarkoitus aloittaa jo tammikuussa. Minulla matkaan tuli mutta – pieni välihaaste. Minua pyydettiin mukaan kehittämään Tuulilasi-lehden tulevaisuuden strategiaa sekä tarjottiin lehden tulevaisuusosaston tuottajan paikkaa.

Otin työhaasteen vastaan, mutta en kuitenkaan haudannut haaveita JLR:llä työskentelystä ja ulkomaille muutosta. Ja olihan toinen puoliskoni pakkaamassa jo laukkuja Englantiin muuttoa varten! Ennen sopimuksen kirjoittamista ja uusien haasteiden aloittamista Tuulilasilla sovimme, että olen lehden uudistamisprojektissa mukana ja tukena projektin ensimmäiset kuukaudet. Englannista käsin sitten teen kirjoitustöitä freelance-pohjalta niin kauan, ennen kuin paikka Jaguar Land Roverilta on totta.

Muuttopäivä Englantiin on 28.2.2015

Älyliikenteen pariin

Posted ago by Jenni Krohn

Huilitauko on osittain ohi ja uusia työhaasteita haetaan.

Muutamassa kuukaudessa ajatukset ja kiinnostuksen kohteet ovat selkiytyneet, joten nyt vain peukut ja varpaat pystyyn, että seuraava “unelma” työpaikka löytyisi (ja vielä saisin sen).

Haluan olla mukana edistämässä ja kehittämässä liikenteen sähköistymistä sekä älyliikennettä. Toivoisin pääseväni mukaan johonkin mielenkiintoiseen sähköisen liikenteen projektiin joko täällä Suomessa tai sitten ulkomailla. Tällä hetkellä varteenotettavampi vaihtoehto on ulkomaille lähtö, sillä Suomessa asiat tuntuvat junnaavan paikallaan sähköautojen osalta: tutkimuksia tulevaisuuden suhteen on tehty jo vaikka kuinka monta, mutta käytännössä asioita ei juurikaan tehdä. Suunittelupöydän äärestä on pitkä matka käytäntöön…

Minua kiinnostaa myös startup-yritysten maailma. Toimeliaana ja aikaansaavana ihmisenä olisin hyvä lisä aloittelevan yrityksen tukijoukkoihin. Kovinkaan montaa sähköiseen liikenteeseen tai älyliikenteeseen keskittyvää startaup-yritystä ei ole sattunut silmääni, mutta jos joku moisen tietää, saapi huikata! Täältä löytyy tekijä.

Jos mikään edellämainituista ei tässä kohtaa onnistu, ehkä löydän itseni jostain uusien ja täysin tuntemattomien aihealueiden parista?

Olisi hauskaa löytää myös uusi näköalapaikka autoteollisuuden tutkailuun: katselukulmaa muuttamalla mielenkiintokin saattaa taas herätä?

Moottori-lehden bloggaaja

Posted ago by Jenni Krohn

Aloitan Moottori-lehden verkkosivustolla uutena blogistina.  Ohessa ote ensimmäisestä julkaisusta, jossa olen rajannut aihealueeni seuraavasti:

“Olen kiinnostunut tulevaisuuden tekniikasta ja seuraan mielenkiinnolla, mihin suuntaan autot ja autoteollisuus tulevien vuosikymmenien aikana kehittyvät ja miten ihminen mukautuu uuden teknologian käyttäjäksi. Blogissani käsittelen sähköisen liikenteen nykyistä tilannetta ja sen tulevaisuutta, uusia teknologioita ja ilmiöitä, sekä ihmisiä ja heidän suhtautumistaan muutoksiin.”

Olen uudesta “aluevaltauksesta” innoissani ja aionkin haastaa itseni kirjoittajana kokeilemaan uusia tyylilajeja. Kirjoittaminen on tärkeä harrastukseni, ja pidän muutenkin asioiden pohtimisesta ja tutkimisesta. Blogin kirjoittaminen on hyvä mahdollisuus pitää harrastusta yllä, ja jos vielä onnistun tuottamaan mielenkiintoisia ja kantaaottavia julkaisuja, olen ylittänyt itseni.

Ensimmäinen blogini julkaistaan 6.6.2014 osoitteessa: www.moottori.fi/author/jenni/

Uusiin haasteisiin

Posted ago by Jenni Krohn

Nyt on tullut aika pysähtyä ja lataa akkuja.  On tullut aika pohtia, mitä haluan seuraavaksi tehdä ja mitä mahdollisesti tulevaisuudelta haluan.

Niin harmilliselta kuin tämä tuntukaan, on pakko myöntää ääneen, että on tullut aika ottaa tauko ajoneuvoista. Tai ottaa ainakin etäisempi suhde moottori-ajoneuvoihin…. Asian ääneen sanominen tuntuu harmilliselta, sillä minusta tuntuu, että vuosien varrella autojen parissa hankittu kokemus valuu nyt hukkaan.

Eihän tietenkään kokemus hukkaan valu, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Harmittaa vain sanoa ääneen, että omat mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet, ainakin hetkeksi. Toisaalta olen iloinen tästä kyllästymisen tunteesta, sillä saan mahdollisuuden kokeilla jotain aivan uutta!

Sanoin itseni irti Tekniikan Maailman vakituisen avustajan työsuhteesta huhtikuussa. Hirveä, mutta myös vapauttava tunne: nyt on siis vihdoinkin aika ja mahdollisuus kohdata omat halut ja mielikuvat tulevaisuudesta.

Huilaan nyt muutaman kuukauden kesästä nauttien. Tutkailen maailmaa ja itseäni. Työnhaun aloitan vasta heinä-elokuussa, sillä en aio hätäillä asian suhteen. Haluan olla hyvin perillä siitä, minkälaisia työpaikkoja on tarjolla ja mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu. Missä kannattaisi olla mukana?

Luotan siihen, että työtä tekevälle aina löytyy töitä. Saan onneksi jatkaa myös freelance-toimittajana, joten senkään puolesta ei tarvitse hätäillä uuden työpaikan puolesta.

Rentouttavaa kesää!