Kun niitä harvinaisia hetkiä elämässä tulee, etteivät velvoitteet revi suuntaan tai toiseen, on aika metsästää erityisen kauniita kokemuksia. Niitä, joita voidaan yhdessä muistella kiikkustuolissa; kun oli vain vapaus, ja me kaksi.

Sapattivapaa oli ainutlaatuinen kokemus, jota suositellen kaikille.

Vapaalla ollessa oli erityisesti aikaa ajatella, niinpä kirjoitin paljon. Osa kirjoituksista päätyi Retki-lehdelle kertomuksina retkistämme ja kolumnin muodossa. Alla muutama kolumni, jotka olen lehteen olen kirjoittanut:

Sapattivapaa Suomessa seikkailen

Olen paluumuuttaja Englannista. Sapattivuottaan viimeistelevä autosähköinsinööri, joka on intohimoinen retkeilijä ja luonnossa liikkuja. Olen myös (toivottavasti) entinen suorittaja ja työelämässä uuvahtanut.

Kuluneen vuoden aikana olen palautellut mieltä ja kroppaa Suomen luonnossa liikkuen jalkaisin, meloen ja hiihtäen. Takana on useita kilometrejä tuulessa ja tuiskussa taivaltaen. Uistinta olen kostuttanut sadoissa eri vesistöissä. Olen ihmetellyt sateen tanssia telttakankaan pinnalla ja lumen monipuolista äänimaailmaa. Olen ollut yöttömien öiden metsästäjä ja kulkenut Lapin metsissä revontulihaukkana. Katsellut kyynel poskella auringon laskua ja ihmetellyt, kun aurinko ei oikeasti täällä pohjoisessa laske. Ensimmäistä kertaa koin myös Lapin kaamoksen ivalolaisena. Kuinka voikaan luonto tarjoilla kaamoksen aikana niin herkullisia värejä taivaanrannassa? LUE LISÄÄ

Elämä on retki

Elämässä kannattaa välillä pysähtyä. Silloin huomaa, mistä on tulossa ja minne haluaa seuraavaksi mennä. Pysähtyessä huomaa myös sellaisia asioita, joita kiireen lomassa ei näe. Metsässä liikkuessani pysähdyn nykyään vähän väliä katsomaan ympärilleni. Pysähtyessäni olen huomannut eläimen metsässä, kotkan liitelevän yllämme, sään olevan muuttumassa. Taakse katsoessani huomaan uuden kuvauskulman, kun luonto näyttää toisen puolensa valon kajastaen täydellisesti oksien lomasta. Kuljettu polku näyttää ihanalta, vaikka matkalla olikin rankkoja hetkiä. Arjen pysähtyessä myös menneisyyttään tutkailee armollisemmin.

Kaikki eivät kuitenkaan arkea voi pysäyttää, mutta onneksi pienikin hetki ulkona luonnon ääressä rauhoittaa mieltä ja alentaa stressiä. Retkeily ja luonnossa liikkuminen edesauttavat, että arkea katsoo myönteisemmin ja osaa nauttia niistä pienistä asioista, jotka ovat meille liian usein itsestäänselvyyksiä.

Retki voi olla vain muutaman tunnin hetki, mutta se voi olla myös elämänmittainen seikkailu. LUE LISÄÄ

Jääkö sydän lappiin?

Syksy on muutosten aikaa. Luonto vaihtaa väriloiston myötä ylleen talvivarusteet ja vaipuu uneen, odottamaan uuden aikakauden alkua. Näin käy myös minulle syksyn tulon myötä, kun taakse jää kevään ja kesän vilkas elämäntyyli.

Syksyllä myös vuosi tavallaan vaihtuu ja on aika aloittaa jotain uutta. Uusia harrastuksia ja uusien seikkailujen suunnittelua. Meillä on ollut muuttopuuhia, opiskelun aloittamista ja uusia työkuvioita. Siirsin tavarani hetkeksi Lappeenrantaan yliopiston perässä, mutta puolisoni jäi vielä nauttimaan Lapin lumosta. Tuntuu, kuin sydämeni olisi jäänyt Lappiin.

Moni suuntaa ruskamatkalle revontulien maailmaan. Nollaamaan pään ja nauttimaan Lapin rauhasta, keräämään energiaa ja muistoja tulevaa talvea varten. Arkeen saa lisäpontta kun voi muistoissaan aina palata siihen rauhalliseen maisemaan ja mielentilaan, minkä pohjoisessa sai kokea. Hetken rauhan jälkeen sitä palaa arkeen ja monesta varmasti tuntuu, että ainakin sydämen puolikas jäi tuntureille.

Nyt lähitulevaisuudessa keskityn saamaan sydämeni takaisin, vaikka innokas opiskelijan alku olenkin. Jos sydän ei puolison mukana palaa kotiin, lähden hakemaan sen tuntureilta takaisin. LUE LISÄÄ

This entry was posted in NYT. Bookmark the permalink.